Snorklausta ja inshore-kalastusta!

Pari viimeistä päivää Uvitassa olivat auringon täyteiset ja lämpötila oli paikoin jopa tuskallisen korkealla. Pieniltä ihon palamisiltakaan emme täysin välttyneet, mutta olosuhteet huomioon ottaen selvisimme vähillä vaurioilla!

Rantaelämää ja snorklausta

Perjantain toivuimme kalastuksesta ja suunnistimme heti aamulla rannalle muutaman palmun varjoon odottelemaan laskuvettä ja valaanpyrstön (rantakaistale) ilmestymistä näkyviin. Bongasimme heti alkuun vaalean mustaraidallisen liskon majapaikkamme läheltä, mutta emme ehtineet napata siitä kuvaa ennen kuin se pakeni viidakon syövereihin. Juha löysi jälleen mukavaa tekemistä kookospähkinöiden teurastuksen parista, ja lopputulos oli varsin silmää hivelevä.

Heti kun merivesi oli laskenut tarpeeksi, hiippailimme muutamien muiden turistien kanssa valaanpyrstöön snorklauksen toivossa. Merivesi oli uskomattoman lämmintä ja kävimme vuorotellen snorklaamassa valaanpyrstön kivikkoista reunaa myöten. Vuorotellen sen takia, että ranta on ilmeisesti melko suosittu varkaiden keskuudessa eikä tavaroita pitäisi jättää vartioimatta. Snorklaus oli kohtuullisen hyvää ja näimme yhteensä mm. papukaijakaloja, snappereita, meritähden, kampasimpukan ja paljon kaloja joiden nimiä emme tiedä.

Inshore kalastusta!

Inshore kalastus tarkoittaa suhteellisen lähellä rantaa tapahtuvaa kalastusta ja mahdollisia saaliita ovat mm.

• rooster fish (max. 50 kg)
• cubera snapper (max. 25 kg)
• needle fish (max. 3 kg )
• sierra mackerel (max. 10 kg)
• barracuda (max. 25 kg)
• bonito (max. 5 kg)
• jack creval (max. 15 kg)

Hyviä kalastuspaikkoja ovat mm. jokisuistojen edustat, kivikoiden vierustat sekä matalikot. Aloitimme kalastuksen uistelemalla 25 metriä syvää jokisuiston edustaa 0-6 metrin syvyydestä esim. punavalkoisella Rapala magnumilla ja muutamalla muulla uistimella. Rapala magnum on oppaamme mukaan maailman käytetyin suolaisen veden uistin, hyvä Suomi!

Hetken saimme uistella, kunnes kela alkoi huutaa saalista. Ensimmäinen kalamme oli noin 3-4 kg jack creval, jonka Juha kelasi ylös.

Ei kauaakaan, kun saimme kalastuspaineet pois myös itseni osalta ja sain kelata ylös vastaavan, hiukan isomman kalan. Kelaus ei ollutkaan mikään läpihuutojuttu, sillä kala pisti kunnolla hanttiin ja oli tarttunut vielä vaapun kahdesta koukusta kiinni siten, että se tuli sivuttain kelatessa. Odotimme siis ehkä hiukan isompaa kalaa, mutta tämäkin oli jo hymyn arvoinen!

Jatkoimme kalastusta uistelemalla seuraten rannikkoa ja lintuparvia, ja mukaan tarttui kaksi needle fishiä sekä bonito.

Uisteltuamme aamupäivän, päätimme kokeilla kivikkojen heittelyä pinnalla uivilla poppereilla, sillä siten meillä olisi mahdollisuus mm. rooster fisheihin, joita ei uistelemalla juurikaan saa. Ensimmäisestä kivikosta tuli pari tärppiä poppereihin, mutta ne eivät jääneet kiinni. Opas uitti tällä aikaa kalanpalasta ilman painoa. Hänelle tarttuikin pieni trigger fish kiinni, jota Hanna hinasi veneeseen. Kun saimme kalan näkyviin opas huomasi, että iso barracuda seurasi pikkukalaa. Harmi kyllä trigger fish irtosi ja barracudakin painui takaisin syvyyksiin.

Seuraavasta kivikosta popperiin ei tullut mitään tapahtumia. Täkykalaan sen sijaan tarttui komea needle fish. Aurinko oli tänäänkin todella polttavan kuuma, eikä tuulta ollut lainkaan. Heittely oli niin hikistä puuhaa, että vaihdoimme loppuajaksi uisteluun. 

Uistellessa veneen liikkeestä aiheutunut vilvoittava tuulenvire teki olon taas siedettäväksi. Kauaa emme kerenneet uistella, kun ensimmäinen Sierra Mackerel tarrasi uistimeen. Kalalla riitti kokoisekseen hyvin potkua, ja se onnistuikin rimpuilemaan irti. Harmillista, sillä tämä kala oli oppaan mukaan todella hyvä ruokakala. Onneksi ei kauaa tarvinnut uistella, kun uistinta taas vietiin ja tällä kerta Hanna sai taiteiltua Sierra Mackerelin veneeseen asti. Kala oli n. 3kg ja todella komea terävillä hampailla varustettu peto. 

Jatkoimme vetouistelua kohti lähtörantaa ja hetkeä myöhemmin Juha sai myös vääntää 4-5kg Sierra Mackerelin veneen vierelle koukattavaksi. Se oli kuulemma jo hyvän kokoinen tämän lajin kalaksi.

Nyt meillä olikin jo ruokakalaa yllin kyllin, sillä opas antoi meille mukaan perkaamansa makrillit ja boniton. Palvelu pelasi kyllä mainiosti. Loppumatka venepaikalle meni rauhallisissa merkeissä. Kyseltyämme taksin soittoa oppaalta, päätyi opas vielä heittämään meidät kaloinemme hotellille. 

Annoimme kalat hotellimme ravintolalle ja pyysimme heitä kokkaamaan meille kala-aterian. Ravintolan hyväksi havaittu kokki valmisti meille erinomaisen aterian makrilleista. Makrilli oli grillattu tonnikalan tapaan "pihveinä" ja pihvit tarjoiltiin makoisten lisukkeiden kanssa. Kaiken lisäksi hintaa kala-aterialle valkoviinipullon kanssa tuli vain 34e! Myös hotellin henkilökunta näytti syövän meidän kalojamme tänään :)

Huomenna alkaakin jo kotiutumismatka. Ensimmäinen etappi on siirtyä San Joseen valmiiksi maanantain lentoa varten. Reissu on ollut aivan mahtava ja Costa Rica täytti kaikki odotukset, jos ei nyt huomioida El Niñon turmelemaa offshore-kalastusta. Jäämme pohtimaan, miten voisimme viettää pidempiä aikoja talvella täällä tai vastaavissa paikoissa ;)