Mölyä ja luontoelämyksiä

Costa Ricalainen päivärytmi

Lienee parasta mainita pari sanaa paikallisesta (eli omasta) elämänrytmistä täällä viidakossa. Jos olisimme tulleet tänne siinä toivossa, että voisimme nukkua lomalla rauhassa pitkään, niin olisimme varmaan jo vaatineet rahat takaisin. Edellisessä kirjoituksessa mainitsinkin jo mökin olemattoman äänieristyksen, mutta sisään kuuluvat viidakon äänet saivat ainakin viime yönä uuden merkityksen. Hieman ennen kello viittä alkoi käsittämätön karjunta/ulvonta/möykkä tai miksi sitä nyt ikinä haluaa kutsua. Meitä oli varoiteltu saapuessamme, että apinat voivat herättää meidät viiden jälkeen, joten ensijärkytyksestä toivuttuamme (ehkä sikaa ei sittenkään tapeta?) arvioimme kyseisen möykän lähtevän apinoista. Pienen googlailun jälkeen tunnistimme rettelöitsijät (miksikäs muuksikaan kuin) mölyapinoiksi! Siinäpä vasta leppoisat naapurit... Nimensä ovat kyllä ansainneet...

Mölyapina, jonka bongasimme sittemmin (lue blogia eteenpäin)

Mutta apinoiden lisäksi öisin kuuluu myös koirien ulvontaa, ja jos ei sada kaatamalla niin aaltojen ryskettä... Itse olen luovuttanut jo korvatulppien kanssa ja päättänyt tottua sekametelissä nukkumiseen, mutta Juha ei ole vielä antanut periksi.

Päivärytmimme on siis näiden parin päivän perusteella seuraava:

- Heräilyä pitkin yötä a) ulvontaan b) sateeseen c) mölyapinoihin
- Ylös nouseminen n. 5.30-6 kun aurinko nousee
- Aamu-uinti/luontobongaus tms.
- Aamupala 7.30
- Päivä alkaa
- Pimeää tulee klo 18
- Nukkumaan klo 20-21 välillä

Saattaa kuulostaa jonkun mielestä karulta, mutta meille aikainen rytmi sopii. Etenkin kun olemme varmaan osittain vielä Suomen ajassa.

Puerto Viejo

Jos jotain kauppoja/elämää haluaa lähistöltä löytää niin on suunnattava 7 kilometriä rantaa pohjoiseen Puerto Viejoon, joka tunnetaan letkeänä surffimestana. Juha oli kipeästi pitkien ja ohuiden housujen tarpeessa, joten lähdimme Puerto Viejoon shoppailemaan ja viettämään iltaa. Taksikuskimme oli todella ystävällinen ja pysäytteli autoa tien varteen milloin minkäkin iguaanin tai hedelmän näkyessä tienvarren oksistossa. Taka-ajatuksena taksikuskilla oli tietenkin tippi...

Puerto Viejo on sekalaisista rakennuksista ja materiaaleista kyhätty värikäs kylä, jossa on muutama katu ristiin rastiin. Paikallisten rakennusten toiseen kerrokseen en olisi ikimaailmassa uskaltanut kiivetä, vaikka niissä väitettiin majoitustakin olevan tarjolla.

Mitä jäi käteen Puerto Viejosta:

- Kalliit housut ja lippis Juhalle
- Hyvää ruokaa paikallisessa soodassa (espanjaksi soda eli paikallisten pitämä vaatimaton kotiruokaravintola)
- Kuppiloista löytyy jos jonkinlaista rastapäistä pilvenpolttajaa
- Melkein kaikilla tuntuu olevan vapaana pitkin katuja juokseva koira
- Onneksi emme majoitu täällä vaan luonnon helmassa!

Elämyksellinen pyörämatka Manzanilloon

Näppärin ja mukavin tapa liikkua lähialueilla on pyörä ja onneksi pyörät kuuluvat meillä majoitukseen! Tiistai-iltapäivän päätimme viettää pyöräilemällä 5 km etelään Manzanilloon eli lähimpään kylään etelässä. Päätarkoitus oli syödä ravintolassa sekä katsastaa paikallinen meininki, mutta reissun kohokohdaksi osoittautuivat matkan varrelta bongatut luontokappaleet! Tässä tulee:

1. Capuchin

2. Mölyapinoita. Saimme myös ääninäytteen nauhalle ja kyllä, se kuulostaa siltä kuin sikaa tapettaisiin...

3. Military macaw liihotteli näytille kökötettyään ensin palmussa puoliksi piilossa

4. laiskianen istuskeli puussa

Kaikkien näiden jälkeen odotimme vielä jaguaarin ilmestyvän jostain, mutta se jäi odottamaan seuraavaa kertaa.

Lisää opittua
- Kookospähkinät eivät ole pähkinöitä, vaan palmun hedelmiä, ja kookosvesi jäiden kanssa on todella hyvää!
- Tukaanit pitävät helposti tunnistettavaa ääntä, jonka perusteella ne voi bongata
- Tarkista aina muurahaistilanne ennen kuin lasket maahan mitään...

Sää tähän asti
- Aurinko on paistanut ja lämmintä on niin päivällä, yöllä, auringossa kuin varjossakin. Kaikenkaikkiaan ilmasto on todella miellyttävä!