Matkakohde 3: Mitä jää käteen kalareissusta ilman saalista?

Kolmas ja viimeinen varsinainen matkakohteemme on pieni kylä Tyynenmeren puolella nimeltään Uvita. Siirryimme tänne keskiviikkoaamuna 3 tunnin uskomattoman mutkikkaan vuoristoteillä ajon myötä.

Ennen kuin menen sen tarkemmin analysoimaan otsikkoon johtaneita tapahtumia, niin tässä vähän taustoja nykyisestä kohteestamme.

Miksi juuri Uvita? Loppupeleissä paikka taisi valikoitua rannan ja mahdollisten snorklausmahdollisuuksien myötä. Ranta itsessään on nimittäin luonnonpuistoa ja laskuveden aikaan näyttää ylhäältä katsottuna aivan valaan pyrstöltä. Lisäksi Uvitan lähettyviltä löytyi kalastusmahdollisuuksia ja Uvitaa kuvattiin googlen hakutuloksissa pieneksi ja aidoksi paikaksi.

Googlemapsista napattu kuva Uvitan rannasta.

Vierailimme ensitöiksemme valaanpyrstössä laskuveden aikaan.

Majoitus: Hotel Bahia Azul. Loman ensimmäinen hotellimajoitus, mutta myös loman ensimmäinen budjettimajoitus. Kohtuullisen edullisesta hinnasta huolimatta kiva hotelli uima-altaalla, hyvällä palvelulla ja lyhyellä matkalla rantaan. Ja ilmastoinnilla!

Tunnelmat Uvitasta: 
- Rannalle maksaa 6 dollaria per pää, koska se on luonnonsuojelualuetta...
- Ranta on hienoa hiekkaa, syvenee loivasti ja merivesi on melkeinpä kuumaa! Valaanpyrstö toimii aallonmurtajana joten rannassa ei ole aaltoja.
- Täältä saa todella hyviä hedelmäsmoothieita ja mehuja, jotka tehdään tuoreista hedelmistä. Guanabana ja maracuya ovat superhyviä!
- Täällä asuu paljon paikallisia, joskin ´paljon´on suhteellinen käsite näin pienessä paikassa, jota en kutsuisi Suomen mittapuulla edes kyläksi... Tunnelma on leppoisa.
- Lämpöä ja aurinkoa riittää melkein liikaakin.
- Punaisia papukaijoja näkyy paljon.

No mutta nyt asiaan, eli ensimmäiseen syvänmeren kalareissuumme!

Kalastusta Tyynellämerellä

Olimme buukanneet etukäteen kaksi kalastuspäivää Internetistä löytämältämme jenkkioppaalta, ja tänään oli niistä ensimmäinen. Odotukset olivat suuret mahi mahin suhteen ja toiveita myös purjekalaan oli. Olimme hyvinkin tietoisia, että tänä vuonna on voimakkain El Niño ehkäpä koskaan, mutta sen vaikutuksesta kalastukseen meillä ei ollut hajuakaan. Onneksi, sillä muuten olisimme heittäneet toivon jo ennen kuin olisimme ehtineet kalaan asti... El Niño on esimerkiksi syynä siihen, että merivesi täällä on n. 1,5 astetta normaalia lämpimämpää. Mukava uimisen kannalta, mutta ei niinkään kalastuksen, kuten myöhemmin kävi ilmi...

Nyt seuraa tyhjentävä selonteko kalapäivän tapahtumista. Mikäli pelkkä vastaus otsikon kysymykseen kiinnostaa, niin kannattaa hypätä loppuun ;)

Opas kertoi heti alkuun, että kalaa ei ole oikein ulkomereltä tullut, ja siinä vaiheessa ymmärsimme suurten saaliiden sijaan toivoa saavamme edes jotakin. Huonosta ennusteesta huolimatta lähdimme innolla kalaan, sillä ainakin oppisimme, miten offshore kalastus toimii ja osaisimme ehkä joskus mennä omin nokkinemme koittamaan onneamme. Sää oli kaunis ja Tyynimeri nimensä mukaisesti uskomattoman tyyni!

Aloitimme kalastuksen ajamalla noin 18 km rannasta ulos keskelle ei mitään tarkoituksena etsiä merivirtoja. Merivirrat on helppo bongata, sillä ne erottuvat aallokon keskeltä tyynempinä alueina, joissa lilluu jos jonkinlaista rojua ja vedenelävää. Merivirrat keräävät siten pikkukalaa ja niitä saalistavia isompia petoja.

Tavoitesaaliimme oli mahi mahi ja sitä varten viritettiin 5 vapaa uistelua varten. Vieheinä käytettiin täkykaloja sekä muutamaa uistinta.

Täkynä kalalaji nimeltä ballyhoo

Käytännössä meidän ei Juhan kanssa tarvinnut tehdä mitään muuta kuin odottaa kalan nappaavan, mikä tuntui alkuun oudolta kun on tottunut virittelemään välineitä. Mutta toisaalta oli erittäin mukavaa että kaikki laitettiin valmiiksi ja saattoi itse rentoutua ja tarkkailla mitä opas puuhaili ja esittää täsmentäviä kysymyksiä.

Ajelimme veneellä hiljakseen ensin yhtä ja sitten toista merivirtaa pitkin. Synkän näköinen sadekuuro horisontissa sekä tyhjän vetäminen saivat meidät ajamaan varmaankin seuraavat 18 km ulommas uuden merivirran kimppuun.

Uusi merivirta vaikutti lupaavalta, sillä siinä näkyi paljon lintuja sekä lisäksi muutama merikäärme. Merikäärmeet olivat virran pinnalla luikertelevia, kuulemma todella myrkyllisiä suunnilleen kyyn kokoisia otuksia. Paljon elämää merivirrassa on hyvä merkki, mutta kalaa ei silti tuntunut olevan.

Veneessä oli leppoisaa bongailla elämää ja odottaa kalan syövän

Suureksi iloksemme veneen eteen tuli kuitenkin uiskentelemaan kaksi delfiiniä kilpaa veneen kanssa, upea kokemus! Opas tosin latisti hieman tunnelmaa kertomalla, että delfiinit saattavat säikyttää alueelta kaloja...

Lopulta luovutimme tämänkin merivirran suhteen ja päätimme lähteä vielä kauemmas ulapalle isolle penkalle, joka kuulemma oli vedenalainen tulivuori! Kyseessä oli todella laaja alue ja siellä majailikin jo kaupallinen kalastusvene poikineen. Tavoitteemme oli saada pari bonitoa täkykaloiksi ja lopulta ensimmäinen iskikin kiinni. Juha sai kunnian hinata n. puolen kilon kalan ylös. Lohduttavaa nähdä vihdoinkin jotain elämää veden alla! Melko pian sain itsekin hinata vastaavan boniton veneeseen. Ei sitä ehkä saaliiksi voi kutsua, mutta kala joka tapauksessa!

Parin boniton voimin jatkoimme mahi mahin pyyntiä penkalla, mutta usko alkoi pikkuhiljaa loppua ja armoton paahde tehdä tehtävänsä.

Lopulta alkoi myös aika loppua, joten opas laittoi välineet kasaan ja lähdimme suuntaamaan takaisin satamaan. Ajettavaa olikin, sillä penkka, jota kalastimme, oli 42 km päässä rannasta. Ajomatka tuntui kestävän ikuisuuden ja maata tuli näkyviin vasta hyvän matkaa ajettuamme. Matkaa siivittivät delfiinit, joista yksi hyppäsi veneen vierellä kunnon loikan kokonaan ilmaan! Olen aina haaveillut näkeväni vastaavan, joten ainakin yksi unelma toteutui tänään :) Näimme myös aurinkoa ottavia merikilpikonnia lähietäisyydeltä, joten elämyksiä riitti, vaikka kalaa ei tullutkaan.

Opas pahoitteli huonoa kalansaantia, mutta eihän se hänen vikansa ole, että tälle vuodelle sattui El Niño ja vieläpä harvinaisen voimakas sellainen. Todella huonoa tuuria vain meidän kannaltamme, sillä yleensä tähän aikaa kuulemma tulee hyvinkin viisi isoa mahi mahia päivässä... No jääpähän jotain tuleville vuosille. Ja lauantaina on uusi reissu tiedossa saman oppaan kanssa, mutta sillä kertaa inshore kalastusta eli kalastusta rannan lähellä.

Pelikaanit kärkkyvät verkoilla pyydettyjen kalojen sisuksia.

Mitä jäi lopulta käteen reissusta?
Kirjaimellisesti lähinnä rusketus :P Mutta ehkäpä asiaa voisi katsoa laajemminkin.
Costa Ricalla on normaalisti erinomaiset mahdollisuudet upeisiin syvänmeren kaloihin, ja luultavasti käynti täällä on once in a lifetime -tyyppiä, joten huono tuurimme kyllä hiukan potuttaa jos asiaa alkaa ajattelemaan. Mutta niin paljon saimme kuitenkin uudesta kalastuskokemuksesta irti että loppupeleissä homma jää plussan puolelle. Ja vastauksena kysymykseen:

- Opimme, miten offshore-kalastus toimii
- Pääsimme bongaamaan mereneläviä ja saimme upeita luontoelämyksiä
- Nöyräksihän tällainen aina vetää, luonto osoitti olevansa vahvempi

Ja ei muuta kuin mielenkiinnolla lauantain kalastusta odottelemaan!