Snorklausta ja inshore-kalastusta!

Pari viimeistä päivää Uvitassa olivat auringon täyteiset ja lämpötila oli paikoin jopa tuskallisen korkealla. Pieniltä ihon palamisiltakaan emme täysin välttyneet, mutta olosuhteet huomioon ottaen selvisimme vähillä vaurioilla!

Rantaelämää ja snorklausta

Perjantain toivuimme kalastuksesta ja suunnistimme heti aamulla rannalle muutaman palmun varjoon odottelemaan laskuvettä ja valaanpyrstön (rantakaistale) ilmestymistä näkyviin. Bongasimme heti alkuun vaalean mustaraidallisen liskon majapaikkamme läheltä, mutta emme ehtineet napata siitä kuvaa ennen kuin se pakeni viidakon syövereihin. Juha löysi jälleen mukavaa tekemistä kookospähkinöiden teurastuksen parista, ja lopputulos oli varsin silmää hivelevä.

Heti kun merivesi oli laskenut tarpeeksi, hiippailimme muutamien muiden turistien kanssa valaanpyrstöön snorklauksen toivossa. Merivesi oli uskomattoman lämmintä ja kävimme vuorotellen snorklaamassa valaanpyrstön kivikkoista reunaa myöten. Vuorotellen sen takia, että ranta on ilmeisesti melko suosittu varkaiden keskuudessa eikä tavaroita pitäisi jättää vartioimatta. Snorklaus oli kohtuullisen hyvää ja näimme yhteensä mm. papukaijakaloja, snappereita, meritähden, kampasimpukan ja paljon kaloja joiden nimiä emme tiedä.

Inshore kalastusta!

Inshore kalastus tarkoittaa suhteellisen lähellä rantaa tapahtuvaa kalastusta ja mahdollisia saaliita ovat mm.

• rooster fish (max. 50 kg)
• cubera snapper (max. 25 kg)
• needle fish (max. 3 kg )
• sierra mackerel (max. 10 kg)
• barracuda (max. 25 kg)
• bonito (max. 5 kg)
• jack creval (max. 15 kg)

Hyviä kalastuspaikkoja ovat mm. jokisuistojen edustat, kivikoiden vierustat sekä matalikot. Aloitimme kalastuksen uistelemalla 25 metriä syvää jokisuiston edustaa 0-6 metrin syvyydestä esim. punavalkoisella Rapala magnumilla ja muutamalla muulla uistimella. Rapala magnum on oppaamme mukaan maailman käytetyin suolaisen veden uistin, hyvä Suomi!

Hetken saimme uistella, kunnes kela alkoi huutaa saalista. Ensimmäinen kalamme oli noin 3-4 kg jack creval, jonka Juha kelasi ylös.

Ei kauaakaan, kun saimme kalastuspaineet pois myös itseni osalta ja sain kelata ylös vastaavan, hiukan isomman kalan. Kelaus ei ollutkaan mikään läpihuutojuttu, sillä kala pisti kunnolla hanttiin ja oli tarttunut vielä vaapun kahdesta koukusta kiinni siten, että se tuli sivuttain kelatessa. Odotimme siis ehkä hiukan isompaa kalaa, mutta tämäkin oli jo hymyn arvoinen!

Jatkoimme kalastusta uistelemalla seuraten rannikkoa ja lintuparvia, ja mukaan tarttui kaksi needle fishiä sekä bonito.

Uisteltuamme aamupäivän, päätimme kokeilla kivikkojen heittelyä pinnalla uivilla poppereilla, sillä siten meillä olisi mahdollisuus mm. rooster fisheihin, joita ei uistelemalla juurikaan saa. Ensimmäisestä kivikosta tuli pari tärppiä poppereihin, mutta ne eivät jääneet kiinni. Opas uitti tällä aikaa kalanpalasta ilman painoa. Hänelle tarttuikin pieni trigger fish kiinni, jota Hanna hinasi veneeseen. Kun saimme kalan näkyviin opas huomasi, että iso barracuda seurasi pikkukalaa. Harmi kyllä trigger fish irtosi ja barracudakin painui takaisin syvyyksiin.

Seuraavasta kivikosta popperiin ei tullut mitään tapahtumia. Täkykalaan sen sijaan tarttui komea needle fish. Aurinko oli tänäänkin todella polttavan kuuma, eikä tuulta ollut lainkaan. Heittely oli niin hikistä puuhaa, että vaihdoimme loppuajaksi uisteluun. 

Uistellessa veneen liikkeestä aiheutunut vilvoittava tuulenvire teki olon taas siedettäväksi. Kauaa emme kerenneet uistella, kun ensimmäinen Sierra Mackerel tarrasi uistimeen. Kalalla riitti kokoisekseen hyvin potkua, ja se onnistuikin rimpuilemaan irti. Harmillista, sillä tämä kala oli oppaan mukaan todella hyvä ruokakala. Onneksi ei kauaa tarvinnut uistella, kun uistinta taas vietiin ja tällä kerta Hanna sai taiteiltua Sierra Mackerelin veneeseen asti. Kala oli n. 3kg ja todella komea terävillä hampailla varustettu peto. 

Jatkoimme vetouistelua kohti lähtörantaa ja hetkeä myöhemmin Juha sai myös vääntää 4-5kg Sierra Mackerelin veneen vierelle koukattavaksi. Se oli kuulemma jo hyvän kokoinen tämän lajin kalaksi.

Nyt meillä olikin jo ruokakalaa yllin kyllin, sillä opas antoi meille mukaan perkaamansa makrillit ja boniton. Palvelu pelasi kyllä mainiosti. Loppumatka venepaikalle meni rauhallisissa merkeissä. Kyseltyämme taksin soittoa oppaalta, päätyi opas vielä heittämään meidät kaloinemme hotellille. 

Annoimme kalat hotellimme ravintolalle ja pyysimme heitä kokkaamaan meille kala-aterian. Ravintolan hyväksi havaittu kokki valmisti meille erinomaisen aterian makrilleista. Makrilli oli grillattu tonnikalan tapaan "pihveinä" ja pihvit tarjoiltiin makoisten lisukkeiden kanssa. Kaiken lisäksi hintaa kala-aterialle valkoviinipullon kanssa tuli vain 34e! Myös hotellin henkilökunta näytti syövän meidän kalojamme tänään :)

Huomenna alkaakin jo kotiutumismatka. Ensimmäinen etappi on siirtyä San Joseen valmiiksi maanantain lentoa varten. Reissu on ollut aivan mahtava ja Costa Rica täytti kaikki odotukset, jos ei nyt huomioida El Niñon turmelemaa offshore-kalastusta. Jäämme pohtimaan, miten voisimme viettää pidempiä aikoja talvella täällä tai vastaavissa paikoissa ;)

Matkakohde 3: Mitä jää käteen kalareissusta ilman saalista?

Kolmas ja viimeinen varsinainen matkakohteemme on pieni kylä Tyynenmeren puolella nimeltään Uvita. Siirryimme tänne keskiviikkoaamuna 3 tunnin uskomattoman mutkikkaan vuoristoteillä ajon myötä.

Ennen kuin menen sen tarkemmin analysoimaan otsikkoon johtaneita tapahtumia, niin tässä vähän taustoja nykyisestä kohteestamme.

Miksi juuri Uvita? Loppupeleissä paikka taisi valikoitua rannan ja mahdollisten snorklausmahdollisuuksien myötä. Ranta itsessään on nimittäin luonnonpuistoa ja laskuveden aikaan näyttää ylhäältä katsottuna aivan valaan pyrstöltä. Lisäksi Uvitan lähettyviltä löytyi kalastusmahdollisuuksia ja Uvitaa kuvattiin googlen hakutuloksissa pieneksi ja aidoksi paikaksi.

Googlemapsista napattu kuva Uvitan rannasta.

Vierailimme ensitöiksemme valaanpyrstössä laskuveden aikaan.

Majoitus: Hotel Bahia Azul. Loman ensimmäinen hotellimajoitus, mutta myös loman ensimmäinen budjettimajoitus. Kohtuullisen edullisesta hinnasta huolimatta kiva hotelli uima-altaalla, hyvällä palvelulla ja lyhyellä matkalla rantaan. Ja ilmastoinnilla!

Tunnelmat Uvitasta: 
- Rannalle maksaa 6 dollaria per pää, koska se on luonnonsuojelualuetta...
- Ranta on hienoa hiekkaa, syvenee loivasti ja merivesi on melkeinpä kuumaa! Valaanpyrstö toimii aallonmurtajana joten rannassa ei ole aaltoja.
- Täältä saa todella hyviä hedelmäsmoothieita ja mehuja, jotka tehdään tuoreista hedelmistä. Guanabana ja maracuya ovat superhyviä!
- Täällä asuu paljon paikallisia, joskin ´paljon´on suhteellinen käsite näin pienessä paikassa, jota en kutsuisi Suomen mittapuulla edes kyläksi... Tunnelma on leppoisa.
- Lämpöä ja aurinkoa riittää melkein liikaakin.
- Punaisia papukaijoja näkyy paljon.

No mutta nyt asiaan, eli ensimmäiseen syvänmeren kalareissuumme!

Kalastusta Tyynellämerellä

Olimme buukanneet etukäteen kaksi kalastuspäivää Internetistä löytämältämme jenkkioppaalta, ja tänään oli niistä ensimmäinen. Odotukset olivat suuret mahi mahin suhteen ja toiveita myös purjekalaan oli. Olimme hyvinkin tietoisia, että tänä vuonna on voimakkain El Niño ehkäpä koskaan, mutta sen vaikutuksesta kalastukseen meillä ei ollut hajuakaan. Onneksi, sillä muuten olisimme heittäneet toivon jo ennen kuin olisimme ehtineet kalaan asti... El Niño on esimerkiksi syynä siihen, että merivesi täällä on n. 1,5 astetta normaalia lämpimämpää. Mukava uimisen kannalta, mutta ei niinkään kalastuksen, kuten myöhemmin kävi ilmi...

Nyt seuraa tyhjentävä selonteko kalapäivän tapahtumista. Mikäli pelkkä vastaus otsikon kysymykseen kiinnostaa, niin kannattaa hypätä loppuun ;)

Opas kertoi heti alkuun, että kalaa ei ole oikein ulkomereltä tullut, ja siinä vaiheessa ymmärsimme suurten saaliiden sijaan toivoa saavamme edes jotakin. Huonosta ennusteesta huolimatta lähdimme innolla kalaan, sillä ainakin oppisimme, miten offshore kalastus toimii ja osaisimme ehkä joskus mennä omin nokkinemme koittamaan onneamme. Sää oli kaunis ja Tyynimeri nimensä mukaisesti uskomattoman tyyni!

Aloitimme kalastuksen ajamalla noin 18 km rannasta ulos keskelle ei mitään tarkoituksena etsiä merivirtoja. Merivirrat on helppo bongata, sillä ne erottuvat aallokon keskeltä tyynempinä alueina, joissa lilluu jos jonkinlaista rojua ja vedenelävää. Merivirrat keräävät siten pikkukalaa ja niitä saalistavia isompia petoja.

Tavoitesaaliimme oli mahi mahi ja sitä varten viritettiin 5 vapaa uistelua varten. Vieheinä käytettiin täkykaloja sekä muutamaa uistinta.

Täkynä kalalaji nimeltä ballyhoo

Käytännössä meidän ei Juhan kanssa tarvinnut tehdä mitään muuta kuin odottaa kalan nappaavan, mikä tuntui alkuun oudolta kun on tottunut virittelemään välineitä. Mutta toisaalta oli erittäin mukavaa että kaikki laitettiin valmiiksi ja saattoi itse rentoutua ja tarkkailla mitä opas puuhaili ja esittää täsmentäviä kysymyksiä.

Ajelimme veneellä hiljakseen ensin yhtä ja sitten toista merivirtaa pitkin. Synkän näköinen sadekuuro horisontissa sekä tyhjän vetäminen saivat meidät ajamaan varmaankin seuraavat 18 km ulommas uuden merivirran kimppuun.

Uusi merivirta vaikutti lupaavalta, sillä siinä näkyi paljon lintuja sekä lisäksi muutama merikäärme. Merikäärmeet olivat virran pinnalla luikertelevia, kuulemma todella myrkyllisiä suunnilleen kyyn kokoisia otuksia. Paljon elämää merivirrassa on hyvä merkki, mutta kalaa ei silti tuntunut olevan.

Veneessä oli leppoisaa bongailla elämää ja odottaa kalan syövän

Suureksi iloksemme veneen eteen tuli kuitenkin uiskentelemaan kaksi delfiiniä kilpaa veneen kanssa, upea kokemus! Opas tosin latisti hieman tunnelmaa kertomalla, että delfiinit saattavat säikyttää alueelta kaloja...

Lopulta luovutimme tämänkin merivirran suhteen ja päätimme lähteä vielä kauemmas ulapalle isolle penkalle, joka kuulemma oli vedenalainen tulivuori! Kyseessä oli todella laaja alue ja siellä majailikin jo kaupallinen kalastusvene poikineen. Tavoitteemme oli saada pari bonitoa täkykaloiksi ja lopulta ensimmäinen iskikin kiinni. Juha sai kunnian hinata n. puolen kilon kalan ylös. Lohduttavaa nähdä vihdoinkin jotain elämää veden alla! Melko pian sain itsekin hinata vastaavan boniton veneeseen. Ei sitä ehkä saaliiksi voi kutsua, mutta kala joka tapauksessa!

Parin boniton voimin jatkoimme mahi mahin pyyntiä penkalla, mutta usko alkoi pikkuhiljaa loppua ja armoton paahde tehdä tehtävänsä.

Lopulta alkoi myös aika loppua, joten opas laittoi välineet kasaan ja lähdimme suuntaamaan takaisin satamaan. Ajettavaa olikin, sillä penkka, jota kalastimme, oli 42 km päässä rannasta. Ajomatka tuntui kestävän ikuisuuden ja maata tuli näkyviin vasta hyvän matkaa ajettuamme. Matkaa siivittivät delfiinit, joista yksi hyppäsi veneen vierellä kunnon loikan kokonaan ilmaan! Olen aina haaveillut näkeväni vastaavan, joten ainakin yksi unelma toteutui tänään :) Näimme myös aurinkoa ottavia merikilpikonnia lähietäisyydeltä, joten elämyksiä riitti, vaikka kalaa ei tullutkaan.

Opas pahoitteli huonoa kalansaantia, mutta eihän se hänen vikansa ole, että tälle vuodelle sattui El Niño ja vieläpä harvinaisen voimakas sellainen. Todella huonoa tuuria vain meidän kannaltamme, sillä yleensä tähän aikaa kuulemma tulee hyvinkin viisi isoa mahi mahia päivässä... No jääpähän jotain tuleville vuosille. Ja lauantaina on uusi reissu tiedossa saman oppaan kanssa, mutta sillä kertaa inshore kalastusta eli kalastusta rannan lähellä.

Pelikaanit kärkkyvät verkoilla pyydettyjen kalojen sisuksia.

Mitä jäi lopulta käteen reissusta?
Kirjaimellisesti lähinnä rusketus :P Mutta ehkäpä asiaa voisi katsoa laajemminkin.
Costa Ricalla on normaalisti erinomaiset mahdollisuudet upeisiin syvänmeren kaloihin, ja luultavasti käynti täällä on once in a lifetime -tyyppiä, joten huono tuurimme kyllä hiukan potuttaa jos asiaa alkaa ajattelemaan. Mutta niin paljon saimme kuitenkin uudesta kalastuskokemuksesta irti että loppupeleissä homma jää plussan puolelle. Ja vastauksena kysymykseen:

- Opimme, miten offshore-kalastus toimii
- Pääsimme bongaamaan mereneläviä ja saimme upeita luontoelämyksiä
- Nöyräksihän tällainen aina vetää, luonto osoitti olevansa vahvempi

Ja ei muuta kuin mielenkiinnolla lauantain kalastusta odottelemaan!

Vierailu kahvintuotantolaitoksella: Kahvi marjasta juomaksi step by step.

Olimme jostain onkineet tietoomme, että läheisessä kylässä sijaitsee kahvintuotantolaitos, joka tuottaa Costa Rican (ellei jopa maailman) parasta kahvia, mikäli googlen antimiin on uskominen. Poukkoilimme monta kilometriä jyrkkää soratietä alas laaksoon kohti Santa Marian kylää ja Coopedotaa, joka on siis tämä kahvin tuottaja. Kyseltyämme muutamilta paikallisilta kyseisen tuotantolaitoksen sijaintia, löysimme vihdoin perille ja saimme yksityisen kierroksen tuotantotiloihin sekä paljon informaatiota ja maistiaiset. Visiitti oli aivan loistava ja sen antia voitte nyt lukea alta!
Varoitus: tulossa kunnon informaatiopläjäys perustuen vierailun antiin, joten faktoja ei ole tarkistettu.

Kahvipensas

• Kahta eri lajia: arabica ja robusta. Costa Ricassa kasvatetaan pelkästään arabicaa ja suotuisat olosuhteet sijaitsevat 1300-1900 metrin korkeudessa.
• Mitä korkeammalla kahvipensas kasvaa, sitä enemmän kahvin maussa on hapokkuutta ja ilmeisesti sitä laadukkaampana kahvia pidetään.
• Kahvipensaassa on marjoja, joiden jokaisen sisällä on kahvipapu. Kypsänä marja on punainen, mutta 2. laadun kahvit sisältävät myös raaempia marjoja.
• Marjankin voi syödä, mutta se ei ole mitenkään erikoisen makuinen.

Kahvipensas

Kahvipensaan marjoja eri kypsyisinä

Marjan rakenne ulkoa sisäänpäin

• Uloin kuori
• Limainen sokeripitoinen vaaleanvihreä kuori (”honey”)
• Sisin kuori
• Kahvipapu

Kahvin keräys ja siirtyminen tuotantolaitokseen

• Kahvia kerätään joulukuusta huhtikuuhun, mutta paras aika on tammi- ja helmikuussa
• Nicaraguasta ja Panamasta tulee kahvinkerääjiä Costa Ricaan
• Kahvin viljelivät tuovat kahvimarjasäkkejä tuotantolaitokselle sitä mukaa kuin niitä kerätään

Paikallinen viljelijä on juuri tuonut säkillisen kahvimarjoja tuotantolaitokselle

Kahvimarjojen laadun arviointi

• Kerätystä erästä otetaan tuotantolaitoksella otos kahvimarjoja ja arvioidaan kahvin laatu
• Ensimmäisen luokan kahvissa vihreitä marjoja saa olla maksimissaan 2 % (jos muistamme oikein), ja jos vihreiden määrä ylittää tämän niin kyseessä on kakkoslaatu ja siitä voi maksaa viljelijälle vähemmän

Otos kahvimarjoja laadun arviointia varten

Kahvin prosessoinnin vaiheet:

1. Ulommaisen kuoren irrottaminen

Kahvimarjat kulkevat ylhäällä kourussa ja numeroidut laitteet irrottavat kuoret varovasti

2. Kahvipapujen erottelu tiheyden perusteella

• Punaiset eli parasta laatua olevat hedelmät ovat painavimpia
• Hedelmät kulkevat kourussa vesivirran mukana ja painavimmat painuvat pohjaan ensin

3. Toiseksi uloimman kuoren (=limakerroksen) erottaminen käymisprosessilla

• Pavut käyvät veden seassa avoimessa altaassa 10 tunnin ajan

4. Kuivaaminen

• Kahvin tilaajat määrittelevät millä tavoin kuivattuja kahvipapuja haluavat.
• Vaihtoehtoja ovat:
• auringon avulla kasvihuoneessa tai ulkona
• Säiliöissä lämmitetyn ilman myötä
• Kuivuminen kestää 7-10 päivää ja kuivumisen aste tiedetään mittaamalla kosteutta

Kahvimarjoja kuivumassa kasvihuoneessa

• Muutamat kahvintilaajat haluavat papunsa kuivattuina kokonaisina marjoina ilman kuorien poistoa. Tällöin syntyy todella makeita kahvipapuja jotka sopivat mm. capuchinoon

Kokonaisia marjoja kuivumassa

5. "Kypsytys"

• Kuivattuja kahvipapuja varastoidaan muutama kuukausi erilaisissa säiliöissä. Vaihtoehtoja ovat puuallas, metallisäiliö tai muovisäiliö. Coopedotan tehtaalla on tehtaan perustamisesta asti säilyneitä puusäiliöitä, joissa käytettyä puuta ei saa nykyään enää edes kaataa.

Puinen säilytystila

Muovisia säilytyssäkkejä

6. Sisimmän kuoren irrotus

• Tästä ei jäänyt muuta mieleen kuin että irrotetaan mekaanisesti

7. Kahvipapujen lajittelu koon ja massan mukaan

• Kokoluokkansa painavimmat pavut ovat parasta laatua, eli kypsinä poimittuja

8. Pussittaminen vientiä varten tai paahtaminen

• Vain kotimaan markkinoille tulevat pavut paahdetaan

Paahdettuja kahvipapuja

• 90 % pavuista lähetetään paahtamattomina (green beans) ulkomaisille paahtimoille

Kahvipapuja valmiina vientiin

Kahvin maku

• Tumma paahto kuulemma peittää kahvin aromit niin hyvässä kuin pahassa
• Kahvi on laadukasta kun kahvipavut ovat tasakokoisia
• Kuivausmenetelmä ja säilöntämenetelmä vaikuttavat makuun
• Costa Ricalaiset juovat mielellään kahvinsa medium paahtona

Tehtaan kahvit ja kahvin maistelu

• Tehtaalla valmistetaan kuutta eri kahvia, joista yksi on tummapaahtoista ja yksi muita korkealuokkaisempaa

• Maistoimme korkealuokkaisinta kahvia ja kuvan punaisesta paketista löytyvää kahvia
• Kahvit valmistettiin suodattamalla eri menetelmillä siten, että korkealuokkaisin suodatettiin perinteiseen tyyliin ”pussin” läpi ja toinen suodatinpaperin läpi

• Korkealuokkainen oli vahvempaa ja hapokkaampaa kuin toinen. Erotimme huonosti kahvien eri vivahteita, mutta molemmat olivat oikein hyviä!

Siinäpä se mitä meille jäi käteen!

Matkakohde 2: Vuoristoa ja Quetzalien bongausta 2600 m korkeudessa

Ennen kuin menen tarkemmin siihen, mihin huitsin nevadaan olemme taas raahautuneet, niin Karibian kohteestamme on jäljellä mainitsemisen arvoinen juttu.

Viidakon eläinten pelastuskeskus eli Jaguar Resque Center

Eläinten pelastuskeskuksen perustivat kaksi biologia, jotka löysivät toisensa Puerto Viejossa. Kuultuaan että kylässä asui biologeja, alkoivat paikalliset tuoda heille löytämiään loukkaantuneita eläimiä ja ilman emoa löytyneitä poikasia. Sen myötä biologit päätyivät perustamaan vapaaehtoisten voimin toimivan pelastuskeskuksen, joka saa nykyään rahoituksensa turistien vierailuista. Jokaiselle eläinpoikaselle nimetään oma "äiti", joka on päävastuussa kyseisestä poikasesta. Pienimmät apinat ja laiskiaiset tarvitsevat vielä emoa, joten "äiti" kanniskelee mm. laiskiaista huovassa vyötärön ympärille sidottuna jotta laiskiaisen poikanen saa lämpöä ja turvallisen olon. Miten mahtavaa vapaaehtoistyötä! Mekin kannoimme kortemme kekoon vierailemalla keskuksessa, jotta eläimet saisivat ruokaa seuraavinakin päivinä!

Laiskiainen rantautui puusta ja lähti etenemään maata pitkin... Näky oli enemmän kuin huvittava, sillä otus etenee juuri kuvan osoittamassa asennossa!

Laiskiaisen poikanen

Tähän väliin pari faktaa laiskiaisista:

- Laiskiainen laskeutuu puusta kerran viikossa ulostaakseen

- Laiskiaisella on 25 % vähemmän lihaksia kuin nisäkkäillä keskimäärin

- Laiskiainen ei jännitä yhtäkään lihasta nukkuessaan puussa

Muurahaiskarhu haistelee ilmaa termiittien toivossa.

Pesukarhun pentu kuljeskeli vapaana ja vaati jatkuvaa valvontaa

Mutta seuraavaksi itse asiaan, eli nykyiseen majapaikkaamme!

Matkakohde 2

Kartta kertoo tässä tapauksessa eniten sijainnista, joten alla olevaan kuvaan on piirretty sinisellä ajamamme reitti. 

Kohteemme näyttäisi olevan keskellä ei mitään, ja niin se oikeastaan onkin. Jos edellinen majoituksemme oli syrjässä niin tämä päihittää sen mennen tullen!

Pari sanaa ajomatkasta: Automme on neliveto, koska näillä teillä ei muulla pärjää. Ajeleminen oli melko leppoisaa kunnes saavuimme Cartagoon eli isompaan kaupunkiin. Siinä vaiheessa sain kunnian istua ratin taakse ja luovia tiemme läpi kaoottisen liikenteen, liian kapeiden teiden ja hulluina ajavien kuskien lomasta kohti Kuoleman Huipulle (Cerro de la Muerte) johtavaa päätietä. Varsinainen huippu on kylläkin edessä vasta seuraavalla etapilla :P

Majoitus: Paraiso Quetzal Lodge. Keskelle vuoren rinnettä rakennettuja pieniä mökkejä upealla näköalalla, ellei satu olemaan pilvistä. Alla olevasta kuvasta voi lukea korkeuden. Happi on vähän tiukilla täällä :P

Näkymä mökkimme ikkunasta

Ilmasto: Pilvimetsää, eli todennäköisyys sille että olemme pilvessä on melko suuri. Mutta vihdoinkin ilma on kuivempaa ja saamme ehkä jopa vaatteemme kuiviksi! Kylmä täällä on myös! Jos Karibialla oli 30 astetta niin täällä on ehkä 20 ja yöllä 10... Eli nukumme usean viltin alla... Vaihtelu virkistää! :D

Miksi juuri tänne? Viimeinen kohteemme on Tyynenmeren rannikolla, joten tämä on matkalla sinne. Lisäksi täällä on täysin erilainen ilmasto kuin Karibialla, upeat vuoristomaisemat sekä mahtavaa lintubongausta!

Upeaa lintubongausta

Quetzal on pilvimetsien kuningaslintu, jota pidetään yhtenä maailman kauneimmista. Lähdimmekin heti ensimmäisenä aamuna klo 6 oppaan kanssa bongaamaan näitä komistuksia, emmekä joutuneet pettymään! Kaiken kruunasi, kun saimme ottaa kuvia oppaan kaukoputken läpi!

Kaksi koirasta

Pari faktaa quetzaleista:

- Harvinaisia ja elävät pelkästään Väli-Amerikan pilvimetsissä

- 75 % ravinnosta on avokadoa

- Guatemalan valuutta on nimetty näiden lintujen mukaan

- Costa Rican suojellut pilvimetsät ovat edellytys quetzalien säilymisen takaamiselle

Majapaikkamme terassilla on ns. kolibripuutarha, eli muutama kolibrien ruokintapiste, joiden ympärillä pyörii jatkuvasti kolibreja! Upeita lintuja nekin!

Tunnelmat kohteesta 2: Mahtavaa olla raikkaassa vuoristoilmassa ja bongailla upeita lintuja! Kivaa vaihtelua rantaelämään, mutta onneksi pääsemme loman lopussa vielä lämmittelemään merelle...